VEHKAOJAN SUKUSEURA

ENSIMMÄISEN SUKUKIRJAN ALKUSANA

Vehkaoja oli Ala-Jaskarin kantatilan ulkosarka Ylijoella n. 30 km etäisyydellä kantatilasta. 1800-luvun alkuvuosikymmeninä jatkui Nurmonjokivarren asutus ja raivaus Kourasta Ylijokea kohti. Tähän kylmien tilojen raivaukseen lähti mukaan myös Mikko Kustaanpoika Yli-Soini vaimonsa Susanna Erkintytär Yli-Latikan kanssa. Vastassa oli suota ja korpea määrältään n. 300 hehtaaria. Sille tarjosi Mikko perheensä kanssa hikeä, sisua ja kuokkaa. Alkuvuosikymmeninä toimeentulo oli todella niukkaa, hallan tuhoamat viljapellot olivat raivaajalle masentavaa nähtävää.

Nyt me näiden raivaajien jälkeläiset seitsemänteen jopa kahdeksanteen polveen saakka käännämme katseemme taaksepäin, Meitä ympäröivät viljavat, uneksivat vainiot, me voimme tarjota lapsillemme lämpimät, valoisat kodit ja turvallisen toimeentulon, tämän perustana on esi-isien työ. Me heidän jälkeläisensä, Vehkaojan suku,  joka on koottuna tässä vihkossa, tahdomme kunnioittaen ja kiitollisina muistaa esi-isiemme työtä ja elämäntapaa, missä tiedämme ytimenä olleen uskossa turvautumisen elävään, armolliseen Jumalaan ja Vapahtajaan Jeesukseen Kristukseen. Tässä samassa uskossa seuratkoon esi-isiemme saama siunaus polvesta polveen eteenkin päin.

Nurmossa 17. heinäkuuta 1991

Taina Haapasalo 06.07.2022 12:17

Onko teillä yhteyksiä Vehkaneva-nimeen? kolmen sukupolven takana esitätini nai Viipurissa N. Vehkasen, joka sittemmin muuttui (kirjoitusvirhee?) Vehkanevaksi.