Mauno Vehkaojan pitämä puhe Ylistaron juhlassa 1997

Kuvassa vuodelta 1909 ovat SANNA JA JAAKKO VEHKAOJA keskellä oikealla Takana vas. Pojat Emil, Jaakko, Juho ja Heikki Keskirivissä vävy Jaakko Mattila, tämän pojat Eino ja Viljo sekä Anna, (os. Vehkaoja) Mattila Eturivissä Tuomas, Toivo Mattila sekä tyttäret Aini (Saari) ja Maria (Sorvari)

ARVOISAT SANNA JA JAAKKO VEHKAOJAN JÄLKELÄISET

Kesämökkikäynneilläni olen ajellut Kourasta Sydänmaan tietä yli 2000 kertaa edestakaisin, ohi komean Rissan talon, on usein tullut mieleeni, kuinka Jaakko-paappani löysi vaimokseen Susannan.

Nuori Jaakko kulki tietenkin kalareissuilla n. 10 km:n päässä Sydänmaan Kuorasjärvellä. Liekö käynyt lainaamassa venettä Rissan talosta ja samalla nähnyt perintötalon silloisen omistajan sisaren Sannan, joka oli veljellään palvelijana.

Sannan "piikana" olo päättyi, kun 23.06.1880 Jaakko Kustaanpoika Vehkaoja vihittiin avioliittoon Susanna Juhontytär Rissan kanssa. Nuori vaimo muutti Jaakon mukana Nurmon Ylijoelle.

Kun perheeseen oli syntynyt 7 lasta, tuli heille huoli lastensa tulevaisuudesta. He alkoivat suunnitella isompaa taloa. Sannan toive, että saisi joskus asua kirkon lähellä toteutui, kun he saivat vuokrata Ylistaron kirkon vierestä rappiolla olleen Näykin sotilasvirkatalon.

Ylistaroon muutettiin 23.5.1897 - siis sata vuotta sitten.

Kun Näykistä myöhemmin muodostettiin itsenäisiä tiloja ja torppia, hajaantui tämä perhe omille tiloilleen, omiin oloihinsa.

Sisarusperheitten kesken jatkui hyvä yhteydenpito.

Meillä lapsilla oli mieluisaa kyläillä Mattilassa, Näykkilässä, Lavoolla ja Louhelassa. Muistan aina lämmöllä kaikkia tätejäni, jotka meillä Untolassa käydessään kaivoivat kaatinsa tai hameensa plakka-rista tuliaisina meille tenaville maukkaita muruja.

Näin kehittyi ja säilyi harvinaisen sukurakas joukko.

Kuvassa (yllä) vuodelta 1909 ovat SANNA JA JAAKKO VEHKAOJA keskellä oikealla
(Sukukirja: VEHKAOJAT 2014 s.16)

Kuinka Sannan ja Jaakon lapset menestyivät elämässään?

Jonkinlainen koulumahdollisuus oli Ylistarossa silloin jo olemassa. Muistan vanhalla kunnantalolla asuneen entisen kiertokoulunopettaja "Pyärliinin", oikealta nimeltään Björlin, joka lienee opettanut veljeksille luku- ja kirjoitustaitoa.

Mainitsen näistä lapsista ikäjärjestyksessä jotakin muistiin tullutta.

1. Esikoinen Kustaa lähti hyvin nuorena Amerikkaan. Hän ei koskaan käynyt Suomessa. Hänen elämästään ja perheestään on saatu hyvin vähän tietoa. Muuttaessaan nimensä August E Jacson=iksi ei nimikään sanonut muille suomalaisille yhtään mitään.

2. Juho, minun isäni, syntyi Alavuden Rissassa, isä-Jaakon ollessa Amerikassa tienaamassa talonrahoja. Hän suoritti Ilmajoen Kansanopiston jälkeen Orisbergin Maamieskoulun ja sai työpaikan Hämeenlinnassa Karlbergin kartanossa. Kartanosta oli muodostettu Aulangon luonnonpuisto. Sieltä hän tuli E-P:n Hevosjalostusliiton vt konsulentiksi. Myöhemmin hän oli Maanviljelysseuran neuvojana tehtävänään kirjanpitotilojen perustaminen, ohjaus ja valvonta.

3. Kummitätini Anna meni naimisiin maanviljelijä Jaakko Mattilan kanssa. He viljelivät hyvin maitaan aivan tuossa kirkon lähellä kasvattaen tälle maalle 6 erittäin hyvää poikaa ja 4 kätevää tyttöä,

4. Neljäs lapsista Jaakko on ollut senaikaiseksi valtavan tiedonhaluinen. Hän on suorittanut Orisbergin Maamieskoulun, 5 luokkaa oppikoulua, Weckmannin kauppakoulun ja Mustialan Maamiesopiston. Hän hoiti monia maatalousalan tehtäviä eri puolilla Pohjanmaata. Seinäjoen Verkatehtaan konttoripäällikön ja Yhteiskoulun kirjanpidon opettajan tehtävistä hän siirtyi Vaasaan Ilkka-lehden toimittajaksi. Hän pakinoi mm. nimimerkillä "Neekeripoika".

5. Keskimmäisestä, Lavoolla asuvasta Heikistä, tuli koko suvun huomattavin ja tunnetuin mies. Hän oli maanviljelijä, kunnallis- ja valtiopäivämies edustaen kansanedustajana maakuntaa kaikkiaan 19 vuotena.

6. Emil kävi niin kuin isänsä ja moni veljensä Amerikassa hankkimassa talon rahoja, työpaikkanaan "pellimylly". Hän hoiti hyvin maatilaansa Näykkilää laajentaen sitä ostamalla viereisen Maijalan talon Osuusmeijeriltä.

7. Tuomas kävi Kauhajoella Maamieskoulun ja Orivedellä Kansanopiston. Hän oli paljon Amerikassa mm. jonkin rikkaan miehen autonkuljettajana ja hierojana käytyään asianmukaisen kurssin. Ylistarossa hän toimi mm. ulosottomiehenä ja palopäällikkönä.

Tomi oli lahjakas laulumies. Hän esitti yksinlaulua monissa Suojeluskunnan ja Nuorisoseuran tilai-suudessa. Mahtaako enää missään olla hänen Amerikassa laulamiaan gramafonilevyjä, joita sain kuunnella YrjöVannaksen kotona.

8. Maria, kahdeksas lapsi, syntyi muutama päivä ennen muuttoa Ylistaroon. Hän avioitui Vilhelm Sorvarin kanssa, joka toimi vanginvartijana mm. Vaasassa, Tammisaaressa ja Konnunsuolla sekä viimeksi vartiopäällikkönä Riihimäen Keskusvankilassa.

9. Aini, perheen kuopus, oli ainut joka näki päivänvalon Ylistarossa. Hän hoiti Louhelan tilaa yhdessä miehensä Yrjö Saaren kanssa. Yrjö oli hyvä maanviljelijä ja erittäin kätevä käsistään.

Kaikki nuo Sannan ja Jaakon lapset ovat olleet ihmisinä ystävällisiä, rehellisiä ja kunnioitettuja. Osa pojista sijoittui yhteiskunnassa todella mahtavasti - nykyisenkin arvostuksen mukaan.

Veljekset olivat aikoinaan hyviä urheilijoita. Paini, hiihto ja yleisurheilu oli heidän lajeinaan. Kilpailumatkat naapuripitäjiin tehtiin hiihtäen tai polkupyörillä. Muitten harmiksi he korjasivat palkintopöydiltä parhaita esineitä.

Heidän aikanaan maamme itsenäistyi. Vapaussotaan osallistuivat Juho, Heikki ja Tuomas. Vöyrin Sotakoulun suorittivat Tuomas ja Juho, joka oli taisteluissa mm. komppanianpäällikkönä.

VEHKAOJAT 2013 18

Sannan ja Jaakon pojille sattui yllättäviä tapahtumia, jotka syvästi järkyttivät vanhempienkin muuten rauhallista elämää. Heidän suruaan lohdutti vain vahva usko Jumalaan.

Tammikuulla 1920 lähetti kunnanlääkäri Juhon Lääninsairaalaan Mustasaareen. Seuraavana päivänä sieltä ilmoitettiin hänen kuolleen leikkaukseen. Ikä vasta 38 vuotta. Jäljelle jäi vaimo ja 3 poikaa.

Kesällä 1927 suku kokoontui Louhelaan muistoseuroihin. Vanhin poika Kustaa oli kuollut Amerikassa 47 vuoden ikäisenä.

Syyskuulla 1935 menetti Emil henkensä ajaessaan pimeässä ja sumussa moottoripyörällään. Ikä 44 vuotta. Jäljelle jäivät vaimo ja 3 lasta.

Heinäkuulla 1939 kuoli Tuomas, myöskin moottoripyöräonnettomuudessa. Ikää oli 44 vuotta. Kaipaamaan jäivät vaimo ja poika.

Näin menettivät suuren perheen äiti ja isä vielä eläessään neljä parhaassa iässään ollutta hyväkuntoista, tervettä ja elämänhaluista, erittäin tarmokasta poikaansa.

Sannalle ja Jaakolle syntyi 41 lastenlasta. Heistä joutui hyvin moni etsimään "ylistarolaisena ylijäämäkakarana" toimeentulonsa muualta. Kaikki ovat ahkerina ja luotettavina työntekijöinä selvin-neet elämässään erittäin hyvin.

Näitten serkkupoikien kohdalle osuivat sotien vuodet. Fyysisesti ja henkisesti vahvoina melkein kaikki koulutettiin johtotehtäviin. Heistä viisi suoritti Reserviupseerikoulun. Sodassa, etulinjan taistelijoina he tasapainoisina, rohkeina ja kestävinä miehinä ja johtajina saavuttivat kaikkien luotta-muksen saaden arvokasta tunnustusta puolustusvoimien taholta. Mm. Mauno Juhonpoika on ylenetty reservin majuriksi.

Näistä serkkupojista on hyvin moni seissyt SM-kisojen palkintokorokkeella, lajinaan suunnistus ja ampuminen. Myöskin eri järjestöjen toiminnassa heitä on ollut piiritason puheenjohtajina ja valtakun-nallisten hallintoelinten jäseninä.

Kun Sannan ja Jaakon pojat saivat oppinsa kiertokoulussa, tuli heidän lapsilleen oppivelvollisuuslaki, v. 1921, ja jokaisen oli suoritettava kansakoulun oppimäärä.

Nykyisin opiskelumahdollisuudet ovat niin hyvät, että lähes puolet ikäluokista suorittaa ylioppilastutkinnon.

Korkeakoulututkinnon suorittaneita jälkeläisiä on melkoinen joukko.

Meidän sukulaisten kesken on aina vallinnut rehti avomielisyys kaikissa asioissa. Ehkä joskus on politiikassa ja uskonnossa vaihdettu mielipiteitä vähän isommilla kirjaimilla, mutta sekin on vain lujittanut sukulaisuutta. Toisen mielipiteen kunnioitus on niitä sukumme henkisen rikkauden pääomia, joita toivomme säilyvän myöskin tulevilla sukupolvilla.

Eivät Sanna ja Jaakko, antaessaan Juhannushäissään uskollisuuden ja rakkauden lupauksensa, voineet aavistaa, kuinka suuren, hyvän ja maineikkaan jälkeläisjoukon kantavanhempina he tulevat olemaan.

Nyt me saamme nöyrinä ja kiitollisin mielin kunnioittaa heidän arvokasta elämäntyötään ja muistoaan.

Ylistarossa 08.06.1997
Sanna ja Jaakko Vehkaojan Ylistaroon muuton 100-vuotistilaisuudessa.
Mauno Vehkaoja